Grillattua krokotiiliä ja Malawijärvestä nauttimista

7.1.2010

Joulun välipäivinä vierailimme Lusakan lähistöllä sijaitsevassa liskopuistossa. Puisto on tarkoitettu ainoastaan osin turistikohteeksi, sillä se toimii samanaikaisesti ylemmän keskiluokan virkistyskohteena. Puistossa lapset voivat pulikoida kahdessa uima-altaassa samaan aikaan, kun aikuiset nauttivat grillikatosten alla virvokkeista sekä toistensa seurasta. Puistosta löytyy jopa minigolfrata!

Mambojen ja kobrien lisäksi puistossa oli lukematon määrä erikokoisia krokotiileja – kaikki myös luonnonvaraisesti sambiassa asustavia. Krokotiilejä oli eri altaissa eri kokoisia. Pienempiä oli lukematon määrä ja myöhemmin grillattua krokotiilinhäntää nauttiessamme ymmärsimme suuren määrän jälkikasvua. Liha tuoksui lähinnä kalalle, mutta maku oli jotain kalan ja kanan väliltä – kerrassaan herkullista!

Uudenvuodenviettoon tarjoutui hieno mahdollisuus matkustaa katsomaan ennakkoon jo paljon mainostettua Malawijärveä. Matkaan lähdimme yhdessä KYP:n Maijun kanssa, mutta jo Chipatassa bussiin nousi joukko italialais-saksalaisis vapaaehtoisia. Heillä oli sama päämäärä ja yhtä avoimen epämääräiset suunnitelmat kuin meilläkin. Niinpä lyöttäydyimme joukon jatkoksi ja tästä kehkeytyikin kerrassaan upeat neljä päivää Malawijärven kauniissa maisemissa. Snorklasimme, uimme uskomattoman lämpimässä vedessä, nautimme hyvästä ruoasta ja nauroimme vatsamme kippuralle! Tiesittekö muuten, että pieneen henkilöautoon mahtuu mainiosti tarvittaessa yhdeksän vapaaehtoista – kahdeksan jopa paikallispoliisin hyväksynnällä ;)

Niinpä paluu kaupungin melskeeseen tuntui jälleen lähes shokeeraavalta. Suomalaisen sielunmaisemaan vesi elementtinä kuuluu niin erottamattomana osana, että sen merkityksen ymmärtää vasta täällä. Käyttövedestä Sambiassa ei juuri ole pulaa, ellei oteta lukuun peltojen kasvelutarvetta. Jokivettäkin maasta löytyy runsaasti, mutta joet ovat kaukana Lusakasta, eikä uiminen niissä ole mahdollista krokotiilien vuoksi. Koko maan luonnonmukaiset järvet sen sijaan ovat laskettavissa yhden, maksimissaan kahden käden sormilla. Näin ollen paikallisten on vaikea ymmärtää, että meidän Suomessa jokaiselle kolmellekymmenelle henkilölle on oma järvensä!!

Kun täällä saa ensimmäisen kerran osakseen kommentin, ”alat tulla lihavaksi”, vaikkei tämä edes pidä paikkaansa, loukkaantuu länsimaalainen vääjäämättä. Kuuleman mukaan eräs suurlähetystön työntekijä oli jopa purskahtanut itkuun kuullessaan kommentin ensimmäistä kertaa. Tässä on kuitenkin kyseessä selvä kulttuuriero maiden välillä. Sambiassa tämä on kohtelaisuus ja Suomessa loukkaus. Niinpä vaurastuminen lähes vääjäämättä näkyy vyötärönympäryksen kasvamisena. Eikä ilmastokaan juuri kannusta täällä urheilemaan. Välillä tulee hiki lähes pelkästä lenkkeilyn ajattelemisesta ;)

Uudenvuodentoivotukset Afrikasta,

Minna