I had a fan in Africa….

22.1.2010

Toisilla on maatila, toiset ovat ikionnellisia tuulettimesta! Ostin vihdoin oman tuulettimen, jotta oleskelu huoneessani muuttuisi hieman miellyttävämmäksi. Tosin nyt sateiden lisääntyessä on ollut muutenkin jo hieman viileämpää muutaman päivän ja ilmassa on käynyt edes pieni tuulenvire.

Olin tapaamassa kaupungissa lusakalaista puolituttua tyttöä eräänä lauantaina. Koska näytti pahasti siltä, että myöhästyisin sovitusta ajasta, kerroin sen hänelle tekstiviestillä. Olin sopimassamme paikassa 15 minuuttia sovitun ajan jälkeen ja valmis pahoittelemaan kovasti myöhästymistäni. Tyttöä ei kuitenkaan näkynyt ja hetken odoteltuani kysyin tekstiviestillä hänen sijaintiaan. Hän oli kuulemma itse juuttunut ruuhkaan, mutta oli matkalla. Vastasin odottavani sopimassamme paikassa, pankkiautomaattien luona, mutta kävisin vain pikaisesti ostamassa vettä. Tultuani takaisin, ei tyttöä näkynyt vieläkään. Hän ei myöskään vastannut soittooni. Tunnin päästä laitoin viestin, että menisin jonnekin istumaan ja odottamaan. Tunnin ja vartin jälkeen hän soitti ja sanoi, että oli tullut alun perin sopimaamme paikkaan. Ilman pahoittelua tai sen kummempaa selitystä.

Hieman tämän jälkeen tapasin eräässä toimistossa filippiiniläisen vapaaehtoisen, joka kertoi olleensa maassa jo yhdeksän kuukauden ajan. Siitä huolimatta hän alkoi hermoilla jo siinä vaiheesa, kun hänen sopimansa tapaamisaika paikallisen kanssa oli ylittynyt 11 minuutilla!!

Kylävierailulle lähtiessämme lähdimme matkaan kotitaloltamme aamulla yhdeksän jälkeen. Ennen varsinaista lähtöä hoitui kuitenkin vielä lukematon määrä erinäisiä asioita; noudettiin kyytiläisiä eri puolilta kaupunkia, palattiin välillä takaisin kotitalolle hakeman sinne unohtunutta banaanintainta, jonka perheen tyttö vei mukanaan sisäoppilaitoksen koulun pihaan istutettavaksi, sukulainen heitettiin linja-autoasemalle, ostettiin kyläläisille kaupungista tomitettavia tarvikkeita sekä myös mm. sateensuojaksi pressu sekä kiinnitysköysi vuokraamamme auton avolavaan.

Pisin aika kului kuitenkin toimistolla. Perheen tytär ja minä vietimme yli kaksi tuntia toimiston edessä vahtimassa paahtavassa auringossa avolavallisen auton tarvikkeita samaan aikaan, kun viimeinen henkilö vielä viimeisteli keskeneräistä raporttia toimistossa. Alue on täynnä tukkukauppoja ja ihmisvilinää. Lopulta erään kaupan ”sisäänheittäjä” alkoi jo käyttää tuota kadulla maleksivaa valkoista myyntipuheessaan, jonka hän kuulutti mikrofonin ja vahvistimen avulla kaikelle kansalle.

Varsinaiseen matkaan pääsimme sittemmin vasta kahden maissa iltapäivällä. Matka ei tämänkään jälkeen jatkunut keskeyksittä, vaan ajoreitin varrella poikettiin tervehtimään sukululaisia, poimittiin kyytiä tarvitsevia henkilöitä, noudettiin muutamia säkkejä sianruoaksi tarkoitettua maissijauhetta kylään toimitettavaksi, vietiin perheen tyttö sisäoppilaitokseen keskelle maaseutua jne. jne. Kaikki tämä tapahtui ilman sen kummempaa kommunikointia. Aika on täällä suhteellista -ei absoluuttista, kuten länsimaissa.

Täällä ei tarvitse ostoslistaa muistinvirkistykseksi, sillä kulkuneuvojen ikkunoiden takana katukaupustelijat kantavat eteesi mitä kummallisempia tavaroita vaatteista meikkeihin ja vanupuikkoihin, pyöränkumeista sähköjohtoihin sekä tauluista eläviin kanoihin ja koiranpentuihin! Tarjonta vaihtelee myös sesongin mukaan, ennen uutta vuotta myytiin mm. ilotulitusraketteja ja nyt etenkin sadekauden edetessä sateenvarjoja sekä suihkumyssyjä keskellä autoruuhkaa.

Odottaessamme kuumassa bussissa yli kaksi tuntia matkaanlähtöä Malawiin, tarjottiin meille niinikään ostettavaksi laajalla skaalalla tarvikkeita. Ympärillämme istuvat sambialaiset tekivätkin ahkerasti hankintoja odotusaikana, vanhempi nainen osti laukun, nuorempi mies osti parikin hajuvettä, mutta kun sisään marssi peruukkikauppias keikuttaen kädessään myyntivalikoimaansa, ei enää pystynyt pidättelemään naurua. Nauru piti kuitenkin lopettaa lyhyeen, sillä sisään astui mies, joka siunasi tämän edessämme olevan pitkän matkan. Lopuksi matkustajat vielä rukoilivat yhdessä, jotta pääsisimme perille turvallisesti.

Maassa maan tavalla.

Minna