19.12.2009
Työluvan alulle paneminen oli kieltämättä jokseenkin haasteellista, vaikka oli itse tehnyt kaikki etukäteisvalmistelut kaikkien annettujen ohjeiden mukaan. Vaikka virasto olikin auki, ei se tarkoittanut, että he hoitivat työlupa-asioita juuri silloin… asiasta ei kuitenkaan tiedotettu muutoin, kun vasta jonotettuasi virkailijalle. Samoin työluvan luokittelussa ja hinnoittelussa tuntuu olevan yhtä monta käytäntöä kuin on vastaajaakin. Täällä on tosiaan pitkälti virkailijan mielialojen armoilla. Vaikka tästä oli jo tiedotettu etukäteen, tuntuu se silti aika turhauttavalta. Paikalliset näyttävät ottavan nöyrinä vastaan kaiken saamansa tiedon sitä suuremmin kyseenalaistamatta. Itse kuulun skeptisempään ihmisryhmään, jonka johdosta säästyin maksamatta tuplahinnan työluvastani.
Sambiassa ei ole tapana näyttää negatiivisia tunteita. Mikäli näin tekee, saattaa asioiden hoitaminen vaikeutua entisestään. Kuulemma ihmiset tuohtuessaan katoavat paikalta ja tulevat takaisin vasta, kun pystyvät jälleen jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vitsailinkin toiselle Sambiaan tulijalle ennen lähtöämme, että onneksi pidämme molemmat kävelystä.. sitä saisi täällä ilmeisesti harrastaa oikein kunnolla.
Talon isäntä tuli takaisin yhteistyökylistä viime yönä ja toi mukanaan paljon ”tuliaisia”, mm. kukon ja kanan pienessä olkisessa häkissä. Eläinystävänä kävivät siivekkäät sääliksi, heidän yrittäessään nokkia häkin lattiaa etsien turhaan ruokaa. Olin vähällä antaa heille vettä ja jotain syötävää, mutta ajattelin kuitenkin, etteivät muut ehkä ymmärtäisi elettäni. Tarkoituksenani oli myös ottaa kuva elikoista, mutta palattuani takaisin illansuussa oli illallinen –hyvä sellainen – jo katettuna. Kuulemma tuleva morsian oli lopettanut siivekkäiden elon ja opettaisi mielelläään myös minulle, miten se tapahtuu!!
Ruokailukulttuuri kaikkinensa ihmetyttää edelleen. Alussa taloon ostettiin tomaatteja ja sipuleita, sittemmin niitä ei enää kauppalistalta löytynyt. Tämän johdosta olen alkanut ostaa talouteen näitä kasviksia paikallismarkkinoilta. Muutaman kerran olen syönyt muun aterian kanssa tomaatti-sipulisalaattia, mikä on herättänyt hilpeyttä talon muissa asukkaissa.. täällä nimittäin kaikki vihannespitoinen haudutetaan.
Hämmästykseni oli myös suuri kun näin ensimmmäisen kerran voita otettavan lusikalla!! Sehän ei kerta kaikkiaan sopinut länsimaiseen tapakulttuuriin, äidinmaidossahan tämä oli jo opittu. Näin on käynyt täällä useaan otteeseen, ensireaktio on vahva, kun omaan maailmankuvan vahvoja käyttäytymis- ja sovinnaisuussääntöjä rikotaan vahvalla kädellä. Sittemmin mm. tuo voita lusikalla on selittäytynyt ja siitä tullut aika normaalia. Talossa nimittäin on vain yksi tavallinen ruokailuveitsi. Eikä useammalle olekaan tarvetta, koska ruoka syödään käsin. Ongelmalliseksi muodostui ilta, jolloin laitoin suomalaista ruokaa.. perunamuusia ja lihakastiketta. Silloin käsin syöminen ei enää sujunutkaan yhtä kätevästi.. kaivoin esiin kaikki talouden lusikat ja pari haarukkaa ja seurasin, kumpaa täällä suosisivat. Lusikka vei voiton.
Uutta nimeäni muzungua toistetaan täällä ahkeraan. Eikä ihme, sillä sekä työ- että asuinalueellani olen pääsääntöisesti ainoa kalpeanaama. Kotona ovat kovasti toivoneett valokuvia nähtäväkseen. Rakastan valokuvaamista ja mieleni on syyhynnyt päästä räpsimään kuvia. Etenkin aivan alussa, kun kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Pian huomasin kuitenkin, että pelkkä ulkokuoreni herätti täällä niin paljon uteliasuutta, että spontaanien tilannekuvien ottaminen tuskin tulisi onnistumaan. Ison järjestelmäkameran kaivaminen esiin ei mutoinkaan yleensä suju kovin huomaamattomasti.
Vaikka suurin osa lusakalaisista puhuu englantia, on paikallismurre välillä haasteellista. Myös täällä pidempään ollut vapaaehtoinen myösi, että hän kuvitteli ennen tänne tuloaan ymmärtävänsä englantia hyvin. Pelastin jo yksi päivä bussissa yhden kohtalotoverini, joka oli vähällä maksaa matkastaan moninkertaisesti yrittäesään tulkita rahastajan kielen koukeroita. Pikkuhiljaa alan myös päästä selville hintatasoista ja pystyn siten välttämään ainakin osittain muzungu-lisän ;)
Etukäteen olin kovasti huolissani paikallisesta tietoturvasta ja epäilin, uskaltaisiko täällä edes mennä omalla kannettavalla internettiin. Toistaiseksi koneeseeni ei kuitenkaan ole tullut epätoivottavia ulkopuolisia tunkeilijoita. Pahin uhka sattui, kun latasin työpaikan kameralla kuvia koneelleni. Mietin kyllä etukäteen, josko pitäisi olla huolissaan.. mutta hylkäsin ajatuksen. Onneksi sain todisteen virustorjuntaohjelmani tehokkuudesta aika pian, sillä heti usb-johdon yhdistettyäni F-sercure kertoi, että oli poistanut onnistuneesti Troijan!
Sataessa nettiyhteydet kuulemma usein pätkivät. Sade tekee myös ihmeitä hiekkateille. Kuraa riittää ja silti tämä on kuulemma vasta alkua! Pimeyttä riittää myöskin. Olen kahtena iltana päässyt kotiin vasta pimeän aikaan ja ollut sydän sykkyrällä ja puolieksyksissä pimeillä kujilla. Eilen kävin Suomen lähetystössä ja virkailija siellä terotti, että pimeällä ei pidä liikkua missään yksinään! Ehkä alettava hieman varoivaisemmaksi jatkossa.
Täällä näkee äärettömästi köyhyyttä, etenkin alueella, jossa olen töissä. Ihmiset keräävät roskia ja myyvät vihanneksia roskakasojen keskellä käyttämättömän rautatien varrella. Roskahuolto on lähes olematonta. Vasta muutaman viikon päästä minulle selvisi, mihin kotitalouteni jätteet joutuvat löytäessäni talon taakse kaivetun ison kuopan. Olin tosin jo nähnyt pieniä roskakasoja poltettavan aiemmin ympäri kaupunkia. Palavan muovin käry on täällä siten osa jokapäiväistä arkea. Julkisia roskapönttöjä löytyy keskikaupungilta, mutta ne ovat pääsääntöisesti hyvin pieniä. Niinpä ei ole tavatonta näky, että roskakorin ympäristössä on keoittain erinäköistä jätettä korin ammottaessa tyhjyyttään. Tässä vaiheessa katujen sekä roskakorien ”Pidä Lusaka siistinä” – kehoitukset tuntuvat lähinnä surullisilta.
Eräs ystänäni kertoi kadehtivansa minua. Täällä sitä kuulemma vain lekoteltiin helteen keskellä riippumatossa… Euroopan lumipyryt tuntuvat tosiaan aika kaukaisilta täällä. Arki on kuitenkin arkea joka paikassa, vaikkakin arjella on Pohjoisessa ja Etelässä aivan erilaiset kasvot. Tarkemmat piirteet tulisivat näkyviin vasta ajan kanssa.
Lusaka-arjesta,
Minna
No comments:
Post a Comment