Sambialaisperheen hierarkiaa ja järjestystä

17.1.2010

Sambialaisen on hyvin vaikea käsittää, että Suomessa perheet ovat keskimäärin hyvin pieniä. Erityisen vaikea heidän on ymmärtää sitä, että joku asuu isossa talossa aivan yksin. Näin ei täällä voisi tapahtua koskaan. Mikäli sinulla on varaa isoon taloon, pitää sinun sukusi huolen siitä, että sinulla löytyy aina siellä seuraa. Varakkaamman sukulaisen oletetaan aina jakavan vaurauttaan myös muulle suvulle, ”extended family”:lle. Jos satut asumaan yksin, järjestyy luoksesi aina joko pyytäen tai pyytämättä vähintään jokin naimaton sukulaisserkku, joka pitää huolen ruoka-, pyykinpesu- ja muusta taloudestasi. Eroa kuvaa hyvin myös seuraava tarina. Suomessa vierailulla ollut sambialainen oli tuskastellut isossa asunnossa yksinäisyyttään samaan aikaan, kun hänen suomalaistuttunsa olivat päivitelleet, miten hyvin hänen asiansa olivatkaan!

Perheissä vallitsee tarkka hierarkia sukupuolen, iän, naimattomien ja aviossa olevien sekä kaupunkilais- ja maalaisserkkujen kesken. Miehet saavat ruokansa täällä aina ensin ja heille varataan parhaat palat kaloista, kanoista ja lihoista. Miehet ja naiset eivät pääsääntöisesti ruokaile keskenään – naiset nauttivat annoksensa vasta miesten syötyä. Myös saman sukupuolen sisällä on tarkat hierarkiaroolit. Perheen nuoret, naimattomat naiset huolehtivat ruoanlaitosta. Jos taloon tulee nuorempi maalaisserkku vieraisille, ottaa hän automaattisesti ruoanvalmistajan roolin. Hän jopa odottaa, että kaikki muut ovat saaneet syötyä ja ruokailee itse vasta tämän jälkeen omissa oloissaan. Harvemmissa taloissa on erikseen ruokailupöytää, ruokailu tapahtuu joko olohuoneen sohvalla tai keittiön lattialla. Toisaalta myös maalta kylässä oleva mies saattaa laittaa ruokaa ja tiskata. Kaupunkilaisserkku ei tätä juuri tee, ellei sitten jostain käsittämättömästä syystä sattuisi asumaan yksin.

Eräässä kyläpaikassa aikuiset ottivat monen tunnin ruoanvalmistuksen jälkeen ensin ruokansa ja länsimaisena sydäntä riipasi katsoa pieniä lapsia, jotka seurasivat nälkäisinä vierestä omaa vuoroaan. Heidän vuoronsa tuli viimeisenä, mutta sain vakuuttelun, että heille kyllä riittäisi runsaasti ruokaa, kunhan tulisi lopuksi lasten vuoro!

Miniän ei juuri tule edes vierailla appivanhempiensa talossa. Siksi ei tule edes kysymykseenkään, että appiukko ja miniä ruokailisivat samassa huoneessa. Tuleva aviomies maksaa aina myötäjäiset tulevan morsiamensa vanhemmille. Korvauksen summa vaihtelee hieman heimoittain. Etenkin bembojen keskuudessa itse myötäjäissumma on pienempi, mutta perinteen mukaan tuore aviomies muuttaa appivanhempiensa luo asumaan ja maksaa loput myötäjäisistä omalla työllään. Vasta työskenneltyään tietyn aikaan appivahempiensa luona, pariskunta voi hankkia oman asunnon hieman appivanhemmistaan erillä.

Miehet ovat jopa kuulteni vitsailleet, että hankkivat vaimon jossain vaiheessa, kun kyllästyvät pesemään pyykkejään itse. Kuulemma jo kihloihin menon jälkeen, tuleva vaimo käy pesemässä sulhasensa pyykit, myös kaupungissa.

Olen käynyt myös muutamaan otteeseen keskusteluja eläinten roolista sambialaisessa kulttuurissa. Varsinaisia kotielämiä pidetään harvoin, ulkona hiiviskelevät kissat ja koirat ovat usein kokonaan tai puoliksi villejä. Koiria pidetään pitkälti vartiointisyistä. Heille annetaan ruokien loput, ehkä jopa rokotukset ja parhaassa tapauksessa jopa pestään kirppushampoolla. Sisälle taloihin heillä ei kuitenkaan ole asiaa.

Eläimiä ei haluta päästää liian lähelle vaan heille osoitetaan oma paikkansa. Kylässä tein kaardinaalivirheen antaessani majapaikkamme ulkopuolella majailevalle, ylättävän kesylle koiralle vettä astiasta, josta ihmiset syövät. Tein tämän sen jälkeen, kun huomasin, ettei koiralla ollut vesiastiaa paahtavan kuumana päivänä,ehkä löytänyt mistään muutakaan kulhoksi käyvää. Kuulemma astiaa ei enää voinut käyttää ihmisruokailuun.

Tämän jälkeen Suomesta kuulemani uutiset sukulaiseni koirista sekä heidän kalliista leikkauksistaan ja sairaalavierailuistaan tuntuu jo nyt hyvin kaukaiselta. Olen kuullut ihmisistä, jotka potevat viikkokaupalla hammaskipuja kuumehouruissaan, ilman, että heillä olisi varaa hakeutua hammaslääkärin hoitoon. Parhaassa tapauksessa hammaskipu lakkaa itsestään. Jos ei, niin kipu lakkaa viimeistään, kun hammas vedetään pois. Kerran näin Cairo roadilla, kaupungin pääkadulla pankin vieressä kerjäävän miehen, jonka koko toinen jalka oli tulehduksesta tulipunainen. Toivomani mukaan mies oli saanut tarpeeksi rahaa hoitoon, sillä häntä ei sen jälkeen enää ainakaan samassa paikassa näkynyt.

Lusakan marketeista löytyy myös kissanhiekkaa ja kissojen ja koirien herkkuruokia, mikä myös hätkähdyttää. Eräs tarina kertoi valkoisesta pariskunnasta, jonka kaksi rotukoiraa sai auton takapenkin itselleen samaan aikaan, kun talon palvelusväki sai matkustaa kaatosateessa paljaan taivaan alla auton lavalla.

Iloisena uutisena on työluvan saanti tällä viikolla. Menin varsinaisesti leimauttamaan väliaikaista työlupaani kuukauden kuluttua työlupahakemuksen jättämisestä ja suureksi hämmästyksekseni varsinainen lupapaperi olikin jo myönnetty!

Sateet tuntuvat hieman tihentyneen viime päivinä. Viime yönä ja vielä aamulla satoi rankasti ja taivas oli raskaiden pilvien peittämä. Hieman ennen puoltapäivää aurinko kuitenkin alkoi jälleen paahtaa täydeltä taivaalta ja aiemmista sateista oli muistona enää liejuiset hiekkatiet.

Eli jälleen kerran sai "nauttia" aurinkoisesta päivästä - olisin kyllä voinut ottaa yhden kokonaisen sadepäivän tähän väliin ;)

Minna