Ladies' night out

24.1.2010

Länsimaisten naisten kihartaessa hiuksiaan permanenteilla ja ruskettaessaan ihoaan solariumissa sekä etelänmatkoilla, on sambialainen nainen kiireinen yrittäessään pitää hiuksensa suorina sekä levittäesään itseensä ihoa vaalentavaa voidetta. Vaalentavat voiteet ovat jo tavoittaneet myös yhteistyökylämme, mikä on samalla merkki elintason kasvusta myös siellä. Suurella osalla kaupunkilaisnaisista on pitkät hiukset, pääosin pienille leteille letitettyinä. Siksi hämmästyin suuresti saatuani vasta äskettäin tietää totuuden. Paikallisten hiukset eivät nimittäin juuri kasva kovin pitkiksi – pitkät hiukset täällä ovat siten pitkälti hiuslisäkkeiden ja peruukkien ansiota!

Länsimainen nainen on täällä kummajainen, etenkin perheessä asuessaan. Koska perheiden sisäinen hierarkia on perinteiden mukaan tarkkaan määritelty, tuottaa työssäkäyvä, omituisesti käyttäytyvä nainen päänvaivaa talon asukkaille. He eivät pysty määrittelemään, mihin paikkaan hierarkiassa tämä outo lintu pitäisi sijoittaa. Hänen sopii esimerkiksi syödä huoneessa miesten kanssa, vaikka talon naiset syövät keskenään muualla. Hän voi lähteä päiväretkelle tai viettämään iltaa ulos talon omistajan kanssa, toisin kuin muut talouden jäsenet. Lisäksi talon asukkaat (sekä vierailijat) ovat myös oppineet, että häneltä on mahdollista saada lisäavustusta puuttuvien tarvikkeiden hankintaan.

Talomme naisten kohdalla ei siis tulisi kysymykseenkään, että he lähtisivät ulos viettämään iltaa, puhumattakaan lähtemisestä pelkällä naisporukalla. Olen muutamaan otteeseen keskustellut paikallisten miesten kanssa ja he ovat kertoneet, että miehillä on itsestäänselvä oikeus lähteä yksin ulos. Erityisesti perjantai-illat ovat tunnetusti isän ulkoilupäiviä, ”Daddy´s day out”.

Tällä viikolla tapasin linja-autossa ikäiseni, naimattoman ja lapsettoman naisen –mikä sinänsä on hyvin erikoista täällä. Sovimme, että lähtisimme ulos perjantaina töiden jälkeen. Hämmästyin, kun kotiporttini takana oli autossa kolme naista farkut ja olkaimettomat topit päällä laittautuneina yökerhoiltaa varten. Kävimme ensin syömässä paikassa, jossa mainostettiin myös riistalihaa (”bushmeat” mm. impaloiden ja puhveleiden lihaa), vaikka sitä ei kuulemma juuri koskaan ole heillä saatavilla.
Seuraava paikka oli ulkoterassi, jossa esiintyi paikallisartisteja. En päässyt missään vaiheessa perille, kuinka moni puolisattumalta mikrofoniin varteen tarttuvista sai palkkaa esiintymisestään ja kuinka moni teki sen pelkän esiintymisen palosta. Tätä ei kuitenkaan voi missään määrin verrata suomalaiseen karaokekulttuuriin. Esiintyjät osasivat järjestäen laulaa, tanssia sekä vetää yleisön mukaan showhun. Osa esitti myös poliittisesti sävyttyneitä lauluja kritiikkinä menneiden sekä nykyisen hallituksen tehottomille toimenpiteille maan elinolojen parantamiseksi. Vaikka pääosa yleistöstä luonnollisesti oli miehiä, ei sillä sinänsä ollut merkitystä – miehet täällä tanssivat lähes järjestäen ja täysin antaumuksin!!

Hätkähdyttävin ohjelmanumero oli kuitenkin nuori nainen, joka alkajaisiksi riisui pois paitansa ja tanssi päydällä farkuissa ja pelkissä mustissa rintaliiveissä lanteitaan heiluttaen. Itse olin lähes järkyttynyt, koska täällä nimenomaan vyötärö ja selkä tulee aina peittää, muuten leimaudut kevytkenkäiseksi ja huonomaineiseksi naiseksi. Tätä taustaa vasten voi vain kuvitella sambialaisten hämmennystä, mikäli he kävelisivät Euroopan kaduilla, jossa naisten ja jopa pikkutyttöjen pukeutuminen napapaitoihin on arkipäivää. Vyötärön lisäksi peitettäviä ruumiinosia ovat polvet ja sääret. Sen sijaan naisen rinnat eivät niinkään ole tabu. Kylissä naiset imettävät avoimesti keskellä kyläkokousta miesten läsnäollessa ja kaupungissa naisten paitojen kaula-aukot saattavat olla hyvinkin avoinaisia.

Vasta myöhemmin sain selityksen naislaulajan kohdalla. Hänen esiintymisasunsa ei nimittäin herättänyt naisseuralaisissani yhtä kovaa pahennusta, kuin paikalla olleen toisen paikallisen naisen jonkinasteinen napapaita. Jälkimmäinen ei heidän mielestään tehnyt samalla tavalla työtä, vaikka hänen ammattinsa kuuluu yhteen maailman vanhimmista. Esiintyvän artistin laulun sanat myös kuulemma kertoivat nimenomaan siitä, että vaatetus ei ole pääasia, vaan se, millainen ihminen on sisältä.

Tämän hienon ajatuksen siivittämin terveisin Lusakasta tällä erää,

Minna