Sambialaisperheen luona kylässä

12.2.2010

Olen tutustunut nuoreen sambialaisperheeseen, jonka luona olen käynyt silloin tällöin kylässä. Pariskunnalla on itsellään kaksi omaa lasta, jonka lisäksi heidän kahden makuuhuoneen talossa asuu kaksi hyvin nuorta kasvattilasta sekä yksi vanhempi sukulaispoika.Sambiassa on hyvin yleistä, että kaupunkilaissukulaiset auttavat maalaissukulaisiaan ottamalla lapsen tai lapsia kotiinsa asumaan ja tarjoavat näille paremman mahdollisuuden koulutukseen ja siten parempaan elämään jatkossa.

Toisaalta täällä katsotaan, että sisäoppilaitos antaa parhaat eväät lapselle tulevaisuudessa ja mikäli perheellä on siihen varaa, lähetetään lapset opiskelemaan näihin opinahjoihin teini-ikäisinä. Sisäoppilaitokset sijaitsevat usein satojen kilometrien päästä kotipaikasta, yleensä keskellä pusikkoa –lainatakseni paikallisten sanontaa asiasta. Näissä laitoksissa pidetään huolta siitä, että lapset opiskelevat ahkerasti ja ettei heille jää aikaa turhanpäiväisyyksiin. Ympäristö ei anna tähän suuremmalti mahdollisuuttakaan. Televisiosta saa katsoa vain jalkapalloa, mikä on sambialaisten ylivoimaisesti suosituin urheilulaji. Sinänsä erikoista, että omat lapset lähetetään pois kotoa ja tilalle otetaan kasvattilapsia kylistä. Nämä lapset kutsuvat vanhempia poikkeuksetta isäksi ja äidiksi.

Ensimmäisellä kerralla perhe tarjosi minulle ja silloin täällä olleelle suomalaispariskunnalle perinteisen sambialaisen lounaan. Lounas oli runsas sisältäen sekä lihaa, kanaa että sieniä, pähkinöitä ja vihanneksia. Tunnelma oli korkealla ja nauru herkässä. Valmistin vastavuoroisesti perheelle myöhemmin suomalaisruoan, perunamuussia ja liha-makkarakastiketta vihersalaattin höystämänä. Salaatin raaka-aine, kurkku, oli tälle perheelle tuttu entuudestaan, toisin kuin aiemman isäntäperheeni jäsenille. Toisaalta muistan oman isoäitini kertoneen, että tomaatti saapui Suomeen vasta hänen ollessan nuori. Ruoka maittoi perheelle sekä myös heidän tuttavapariskunnalleen, joka sattui paikalle hieman ennen ruoan valmistumista. Alussa tämä hieman harmitti, sillä olin varannut perunamuusiainekset viidelle aikuiselle ja neljälle lapselle ja yllätysvieraiden johdosta jouduimme keittämään lisäperunoita. Loppujen lopuksi ruoka kuitenkin riitti kaikille ja sain tutustua myös heidän mukaviin ystäviinsä.

Monella sambialaisella tuntuu olevan jokin lisätienestilähde virallisen työn ohella. Kuka pitää pientä kioskikojua, kuka baaria, ja kuka tarjoaa toimistokoneita vuokralle. Yllättävän monella on jokin pieni maatila tai peltoviljelmä toisella paikkakunnalla. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen on tapana ostaa maatila kaupungin ulkopuolelta ja siirtyä sinne viljelemään eläkepäivillä. Etenkin valtiolla työskennnelleet saavat eläkkeelle jäädessä jonkinsuuruisen könttäsumman, jolla on mahdollista ostaa oma talo, auto tai pieni maatila.

Samainen tuttavaperhe vei minut erään kerran katsomaan omaa lisäliiketointaan, joka oli keskelle uutta ja kaukaista asuinaluetta perustettu ”lähiöbaaria”. Olin haltioisssani. En pelkästään siksi , että perhe osoitti tällaista luovuuttaa ja aktiivisuutta lisätienestien hankkimiselle omistamatta edes omaa autoa – vaan etenkin, kun kuulin, että he olivat rakentaneet oluttuvapansa itse ja mikä parhainta, se oli perinteiseen tapaan tehty savesta!

Toisin kuin suomalainen tontti- ja kaavoituspolitiikka, uudella asuinalueella ei vielä ole juuri mitään julkista infrastruktuuria lukuunottamatta erittäin kuoppaisia hiekkateitä. Koska myös sähkö puuttuu, pidetään paikallinen maissiolut kylmänä generaattorin avulla. Generaattorista saadaan virta niinikään jukeboxin soittamiseen ja jukeboxia asiakkaat soittavat ostamalla soittoaikaa etukäteen kännykän puhelinajan tyyppisellä prepaid-kortilla . Saapuessamme paikalle oli jukeboxi kuitenkin jostain syystä hiljentynyt ja asiakkaat kaikonneet parin kilometrin päähän seuraavaan savimajakuppilaan. Käydessämme katsastamassa naapurituvan saimme tietää, että myös heidän jukeboxinsa oli epäkunnossa. Ja asiakkaiden kannalta vielä harmillisempaa oli, että myös heidän oluthanansa olisivat pian ehtymässä.

Tuttavaperheeni mies on kuitenkin insinööri ja hän sai kuin saikin pian oman baarinsa jukeboxin korjattua. Niinpä ei kestänyt kauaakaan, enenkuin sana tästä kiiri läheiseen kuppilaan ja miehiä alkoi tulla paikalle joukkioina iloisten sambialaisrytmien kutsumina. Poistuimme tyytyväisinä paikalta äkillisen rankkasateen saattamina.

Minna