Ruokakaapissa kuhisee

20.2.2010

Sambiassa riittää runsaasti mm. muurahaisia, sisiliskoja ja torakoita. Osaa hyönteisistä käytetään myös ruokana, kuten perhosten toukkia ”catepillars”, heinäsirkkoja sekä uusimpana kuulemiani pieniä hyönteisiä, ”Insua” joita lentää ilmassa runsaasti etenkin sadekauden aikana. Edellisessä asunnossa löysin yksi ilta sängystäni uuden kotiläimen, vaeltajasirkan. Niinikään tehdessäni loppusiivousta löysin sänkyni alta pienen kuolleen sisiliskon.

Myös muurahaisia riittää. Jos jätät jotain vähänkin makeaa sisältävää (kuten esimerkiksi teen lopun) kuppiin edellisenä iltana, löydät joukon muurahaisia kuolleena kupistasi seuraavana aamuna. Eräänä päivänä olivat lentomuurahaiset tehneet joukkoitsemurhan toimiston vessaan.

Näin vanhassa talossamme ensimmäisen torakan avatessani jääkaapin oven. Sieltä tepasteli ulos tyytyväisen oloinen otus. Silloin en vielä tiennyt tätä torakaksi mutta sittemmin olen törmännyt näihin otuksiin usempaan kertaan. Nämä täällä yleiset asukit kestävät kuulemma jopa mikroaaltoja, sillä tuttavani oli todistanut, kuinka yksi vipeltäjä oli kömpinyt iloisesti ulos mikrosta jopa hänen lämmitettyään siellä ruokansa! Uudessa talossakin, vaikka on todella siistiä, vilisee torakoita.. ehkäpä vielä edellistä taloa enemmän. Avatessani matkalaukun yksi vipelsi laukussa ja illalla tiskipöydällä oli torakkakokous.

Kuulemani mukaan jossain päin maata torakoita myös käytetään ravintona, aivan kuten mm. hiiriä ja rottia. Tätä ajatellen on vaikea ymmärtää, että hyvin moni paikallinen ei voisi kuvitellakaan syövänsä esim. katkarapuja! He kutsuvat niitä nimittäin meren torakoiksi. Heidän mielestään muut merenelävät kuin kalat, ovat vastenmielisiä. Näin ollen myös ajatus krokotiilin lihan syömisestä ei myöskään herätä heissä kovin suurta ihastusta. Henkilökohtaisesti suosin edellisiä rottiin ja torakoihin nähden - tai paikalliseen ”Walkie Talkieen”, joka koostuu sekoituksesta kanan päitä ja jalkoja. Mutta makutottumuksista ei voi kiistellä – niinhän se menee ;)

Yhteistyötoimistomme nuori nainen on raskaana ja hänelle tuli hyvissä ajoin kylästä talouden- ja lastenhoitaja opettelemaan perheen rutiineita. Nainen kertoi jo heti alussa, että nuori tyttö ei syönyt lainkaan lihaa tai kalaa ja että hän piti niin ikään mm. kananmunia erittäin vastenmielisinä. Muutaman viikon kaupunigissaolon jälkeen tuleva lastenhoitaja oli sairastunut ja hänet oli viety lääkäriin. Tuleva äiti totesi liiankin rauhallisella äänellä, että lääkäri oli todennut tytöllä olevan keltataudin sekä mahdollisesti myös hepatiitin, josta täällä tiedetään yleisesti hyvin vähän. Tytön silmät ovat kuulemma jo keltaiset ja diagnoosi selittää siten myös hänen ruokahaluttomuutensa. En halunnut huolestuttaa tulevaa äitiä liikaa, mutta kehotin kuitenkin noudattamaan erittäin huolellista hygieniaa kotona ja mikäli mahdollista, majoittamaan tytön jonkin toisen sukulaisen luo toistaiseksi.

Viikon päästä uudemman kerran keskustellessamme, oli tyttö viety sairaalaan, jossa hän oli saanut lääkityksen keltatautiin. Perhe oli päättänyt palauttaa tytön takaisin kotikyläänsä toipumaan. Koska keltatauti ei ole yleistä Sambiassa, oli lääkäri kehottanut tyttöä otattamaan myös HIV –testin. Tytöllä oli niin ikään pitkään jatkunut yskä, mikä viittaa edelleen tuberkuloosiin. Sekä keltatauti että mahdolinen tuberkuloosi ovat viitteitä heikentyneestä immuunitasosta. Koska tyttö oli vasta teini-ikäinen, saattaa mahdolliseen HIV-tartuntaan olla siten syynä esim. seksuaalinen hyväksikäyttö. Kaupunkilaisperhe oli kuitenkin tehnyt parhaansa auttaakseen tyttöä –ehkä jopa säästänyt tämän hengen. Tuleva äiti esitti sydämelliset kiitokset siitä, että minulta oli löytynyt tietämystä mm. hepatiitista ja että hän oli sen perusteella itse alkanut etsiä lisätietoa internetistä. Muussa tapauksessa hän olisi todennäköisesti kuitannun asian hyvin paljon kevyemmin.

Minna