Chipatassa kylässä

10.3.2010

Italialaisten vapaaehtoisten mukaan mäkiä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vuoriksi. Silti lähellä Malawinrajaa sijaitsevaa Chipataa reunustaa suomalaissilmin tarkasteltuna vuorimaiset maisemat. Muutenkin elämä Chipatassa on rauhallisempaa, yksinkertaisempaa ja hiljaisempaa. Kaivattu hengähdystauko Lusakan hälinän jälkeen.

Yhdessä Chipatan suomalaisten etvojen sekä italialaisten vapaaehtoisten kanssa lähdimme kipuamaan ylös vuori-mäkiä. Italialaiset tosin eivät kutsu itseään myöskään puhtaasti italialaisiksi, sillä he ovat kotoisin maan pohjoisosan autonomisestaTirolista ja pitävät itseään enemmän itävaltalaisina. Heidän kertomansa mukaan mm. baskit sekäk itse Dalai Lama olisi käynyt tutustumassa heidän maakuntaansa oppiakseen tirolilaisten hyvin toimivasta hallintojärjestelmästä.

Itse ylöskiipeäminen on kuitenkin yksiselitteistä. Valitsimme mäistä lähimmän ja helpoimman näin alkuun. Mäelle johti hiekkatie, joka palvelee huipulla sijaitsevaa kolmen koplaa eli teleoperaattoreiden Zainin, MTN:n sekä Cell Z:n verkkomastoja.

Tankattuamme lisäenergiaa mukaanottamistamme eväsleivistä lähdimme laskeutumaan alas mäen vastakkaista rinnettä. Seurasimme alas johtavaa polkua, ja vasta hetken päästä tajusin, miksi sillä kohtaa oli niin aukeaa puista ja pensaista - polku nimittäin seurasi pitkin sähkövoimalinjaa. Kyseenalaistin jo tässä vaiheessa polun seuraamisen järkevyyden, koska olen jo nähnyt sen verran paikallisia sähkölaitteita ja –johteita, etten ollut aivan varma alueen turvallisuudesta. Kehotin muita kuitenkin pysyttelemään kaukana sähkötolpista. Heitä ei tilanne tuntunut vaivaavan tässä vaiheessa.

Puolessa välissä matkaa kuulimme ensin sähähdyksen. Hetken päästä saavuimme kohtaan, jossa joku oli tuoreista jäljistä päätellen juuri kaatanut puun linjan vieressä. Henkilö oli mitä ilmeisemmin itsekin pelästynyt tekoaan ja kadonnut pikaisesti paikalta. Tarkoituksena ei ilmeisesti kuitenkaan ollut kaataa puuta sähkölinjan päälle. Ohitimme paikan nopeasti, sillä puu taivutti johtoja yhä alemmas ja aiheutti pieniä kipinöitä.

Päästyämme mäen alle tapasimme alueella työskentelvän paikallisvartijan. Kerroimme näkemästämme ja hän kertoi raportoivansa siitä edelleen valtiollisen sähköyhtiön, Zescon, paikallistoimistolle. Seurasimme miestä hänen vartiopaikalleen, josta havaitsimme savun nousevan tapahtumapaikan kohdalta. Jätimme lopun heidän hoidettavakseen ja jatkoimme matkaamme alaspäin.

Italialiset vapaaehtoiset asuvat lähiössä, jossa he vuokraavat talon yhtä siipeä. Heillä ei ole lainkaan sähköistä keittomahdollisuutta, vaan he valmistavat ruokansa ulkona hiilikeittimellä. Koska italialainen ei kuitenkaan selviydy ilman pizzaa, on miespuolinen vapaaehtoinen rakentanut heidän pihalleen paikallistiilistä pizzauunin, jossa he paistavat itselleen pizzaa sekä leipää!

Suunnitelmissa oli ollut valmistaa pizzaa myös suomalaisvieraille samaisena sunnuntaina, mutta harmiksemme suunnitelma peruuntui tällä kertaa. Chipatassa pari vuotta asunut englantilaisnainen oli kutsunut meidät kaikki muzungu – kokoontumiseen, joka oli jo perinteeksi muodostunut teehetki paikallisvapaaehtoisille. Paikalla oli noin parikymmentä henkeä eri maista; toiset olivat pariskuntia, jotka olivat olleet maassa jo yli kymmenen vuotta, toiset olivat vasta noin viikon vanhoja.

Oli mielenkiintoista kuunnella kahden yli viisikymppisen miehen ajatustenvaihtoa heidän kokemuksistaan maasta ja sambialaisista. Toinen oli asunut Sambiassa jo 13 vuotta ja toinen noin viisi kuukautta. Molemmat olivat täällä vapaaehtoistaustaisesti. Viiden kuukauden omaava, eläkeikää lähestyvä hollantilainen lääkäri kertoi, että hän oli ottanut selkeän linjan paikallisten rahanpyyntöyrityksiin. Hän tarjoaisi heille mielellään työtä asuintalossaan palkkaa vastaan tai kehottaisi heitä kouluttautumaan ja etsimään töitä elantona saamiseksi. Sambiassa ei ole hävettävää pyytää rahaa ja koska yhä useampi on huomannut, miten helpolla sitä välilä pyytämällä saa, löytyy pyytäjiä pikkulapsista vanhuksiin.

Toinen miehistä kertoi myös, että hän on ottanut tiukan linjan rahanlainauksen suhteen. Luulen, että lähes jokainen tänne tuleva käy alussa pitkän keskustelun itsensä kanssa rahan suhteen. Eräs tapaamani tuttava selitti juuri hiljattain, että valkoista ihoa ja rahaa pidetään täällä synonyymeinä. Jokaisella valkoisella oletetaan olevan kotimaassaan talo, auto ja suuret tulot. Yhtälailla jokaisen valkoisen oletetaan ajavan täällä autoa. Julkisia busseja käyttävänä ja hyvin paljon pitkiäkin matkoja kävelevänä valkoisena herätän täällä hämmennystä. Yhtälailla suurta ihmetystä saan aikaan pesemällä itse pyykkini, kokkaamalla oman ruokani sekä siivoamalla huoneeni. Paikallisten on vaikea ymmärtää, ettei Euroopassa juuri ole kotiapulaisia, vaan työssäkäyvät naiset tekevät myös kotityöt pitkälti itse.

Chipatan vierailun aikana kävimme myös kylässä suomalaisvapaaehtoisten intialais-sambialaisen vuokranantajaperheen luona. Mies ja nainen kuuluvat siihen ”erikoiseen” joukkon sambialaisia, joiden vanhemmat ovat intialaisia, mutta jotka ovat itse syntyneet Sambiassa. Näitä on maassa yllättävän paljon.

Pariskunnan lapset olivat jo lentäneet pesästä pidemmän aikaa sitten ja he asuttivat isoa taloa kahdestaan. Pihapiirissä on suomalaisten vapaaehtoisten vuokraaman kolmen makuuhuoneen tilavan talon lisäksi palvelusväen asuttama pienempi ja vaatimattomampi maja. Palvelusväki koostuu ainakin neljästä henkilöstä, joiden joukossa mm. porttivahti ja sisäkkö. Perheen mies käy edelleen töissä, mutta vaimon päivät täyttyvät leipomisesta ja ruoanlaitosta.

Perheen mies kertoi mielenkiintoisia tarinoita Sambiasta ja maan kehityskulusta. Ensimmäisen presidentin, Kaudan, aikaan ihmisillä oli ollut työtä, mutta myös samaan aikaan esim. pitkiä ”leipäjonoja” ruokaöljyn, sokerin ym. saaamiseksi. Lisäksi hallitus oli mm. määrännyt siirtolaiset avioitumaan sambialaisen puolison kanssa, voidakseen jatkaa asumistaan maassa. Isännän tarinoidessa, emäntä tarjosi aivan mahtavaa chai-teetä sekä suolaisia samosa-piirakoita, pikkukakkuja ja keksejä. Chai on maukasta maitoteetä, jonka täyteläisen maun salaisuuten on mm. inkivääri, kaneli ja mustapippuri - makunautinto, josta olen päässyt osalliseksi aiemmin Nepalissa Himalajanvuoristokiipeilyn yhteydessä.

Minna