Karibajärvi-yksi maailman suurimmista tekojärvistä

23.3.2010

Vaikka Sambian vesivaranto on huomattava katttaen kaikkiaan puolet koko eteläisen Saharan vesivarannosta, kaipaa suomalaisena täällä järviä ja vettä yleensä. Maassa on suuria jokia, jonka ansiosta maan energiantuotanto on taattu, mutta jokien virkistyskäyttöä rajoittaa niitä asuttavat krokotiilit. Näin myös Karibajärvessä. Yövyin ensimmäisen yön hallituksen ylläpitämässä majatalossa ja parkkeerasin itseni seuraavana aamuna rannalle ei-kenenkään maalle paistattelemaan päivää. Hetken kuluttua viereisen majapaikan työntekijä kuitenkin tuli hienovaraisesti kehottamaan minua siirtymään turvallisempaan paikkaan, sillä krokotiilit saattaisivat hyvinkin keksiä tulla vedestä maalle.

Menomatkalla sain kyydin Lusakassa asuvalta italialaiselta naiselta. Nainen kertoi syntyneensä Sambiassa, joten hänen italialaisuutensa oli siten kyseenalaisempaan. Nainen kertoi niin ikään, että heidän matkaseurueensa kaksi muuta jäsentä tulisivat perässä toisella autolla. Toinen heistä oli etiopialais-kreikkalainen ja toinen, vapaa-ajan talon Karibajärven alueella omistava mies intialais-sambialainen. Autokyydissämme kolmantena matkustajana ollut kolumbialaismies yllätti edelleen kertomalla, että hän oli vain käymässä Sambiassa, mutta että hän oli itse asiassa asunut Ruotsissa viimeiset 30 vuotta. Oli jokseenkin hassua keskustella Sambiassa kolumbialaisen miehen kanssa ruotsiksi!

Karibajärvi kuuluu yhteen Lonely Planetin & Co:n suottelemiin pääkohteisiin maassa. Silti jo yöpymispaikkojen kyltitysten heikko taso kertoo osaltaan siitä, miten vähän alueeseen on toistaiseksi panostettu turistien houkuttelemiseksi. Muiden kertoman mukaan Livingstone ja Viktorian putoukset ovatkin toistaiseksi ainoa varsinainen turistikohde, jossa palvelut on kehitetty pidemmälle kattamaan vierailijoiden eri tarpeita. Toisaalta vastatessani Zambezi Airlinesin asiakastyytyväisyyskyselyyn heidän palveluistaan, hämmästyin nähdessäni kysymyksen, voisiko heidän palvelujaan verrata muiden kansainvälisten lentoyhtiöiden tarjoamaan palvelutasoon. Kysymyksenasettelu on mielestäni jopa surullinen, ”kansainvälinen” ja ”länsimainen” eivät tulisi olla mittareina tai päämäärinä. Paikallinen leima riittävän ystävällisellä asiakaspalvelulla sen sijaan olisi tavoiteltavampaa. Kerroin tämän heillle myös palautteena – entisenä markkinatutkijana olisin ainakin itse iloinen tästä tiedosta.

Viikonloppuvierailumme aikana kävimme katsomassa alueella sijaitsevaa massiivista patorakennetta ja samalla pääsimme astumaan jalallamme pikapikaa myös Zimbabwen puolelle. Patoluukut oli avattu juuri viikkoa aiemmin ja valtava vesimäärä purkautui raivokkaasti järvestä takaisin Kariba-jokeen, joka puolestaan yhtyy edelleen maan suurimpaan jokeen Sambesiin.

Etenkin pienempien paikkakuntien paikallismarkkinoilla on runsaasti kojuja, jossa myydään käytettyjä vaatteita vauvasta vaariin. Lähestulkoon suoranaiseksi järkytyksekseni kuulin, että kyseeessä on Euroopasta tuodut käytetyt vaatteet! Näin ollen moni hyväntahtoisuuttaan vaatekeräykseen vaatteitaaan lahjoittanut pettyisi suunnattomasti tänne tullessaan. Lisäksi halvat käytety vaatteet heikentävät paikallistuottajien mahdollisuuksia uusien kankaiden ja tuotteiden myynnissä. Muita sambialaisten vaatettajia ovat kiinalaiset halpavaatevalmistajat ja paikallisoperaattori Zain, jonka logolla varustettuihin t-paitoihin ja lippiksiin sonnustautuneisiin paikallisiin törmää tämän tästä.



Paluumatkalla minibussi täyttyi tuttuun tapaan tuomisista kaupunkiin. Bussiin lastattiin vihannes- ja hiilisäkkejä, elävä kana sekä tuoreita, joskin jo muuten elottomia kaloja. Lämpimässä ilmanalassa nämä ruokatarvikkeet antoivat ”pikantin” lisätuoksun hikoilevien matkustajien omaleimaisen normituoksun lisäksi.

Minna