25.4.2010
Kuulin paikallisen kertovan vitsin, jossa filippiiniläinen, sambialainen ja suomalainen nainen olivat alasti kylpemässä joessa. Yllättäen paikalle saapui joukko miehiä, jolloin naiset häkeltyivät ja toimivat omille kulttuureilleen vaistonvaraisesti. Suomalainen nainen peitti käsillä rintansa, sambialainen lantionseutunsa ja fiippiiniläinen kasvonsa - filippiiniläiselle oli tärkeintä, ettei kukaan tunnistaisi, kuka hän on! Tämä kuvaa havainnollisesti eri kulttuurien välillä valllitsevia käsityksiä ruumiin tabualueista. Sambialaiselle lantionseutu on erittäin yksityistä aluetta, kun taas intialaisten naisten sharit paljastavat poikkeuksest naisten vyötärönseudun. Sambialaisnaiset imettävät lapsiaan usein myös liikkuessaan ja rintojen paljastaminen tuntuuukin olevan hyvin luonnolista.
Omistamissani vaatteissa ongelmana on housujen ja paitojen lyhyys vyötäröllä. Normaalisti liikkuessa tämä ei tuota ongelmaa, mutta etenkin pikkubusseihin sisään- ja ulosryömiessä paljastuu vyötärönseutu erittäin helposti. Paikallisen ystäväni kanssa kerran bussista noustessa, hän yritti nopeasti peittää paljastunutta vyötärönseutua nykimällä paitaa alaspäin.
Samaan aikaan länsimaalaisille annetaan kuitenkin lupa pukeutua esim. lyhyempiin hameisiin ja olkaimettomiin toppeihin. Täällä ymmärretään, että se on osa heidän tapakulttuuriaan. Sen sijaan, mikäli kävelisimme paikallisen kanssa kadulla lyhyissä hameissa, saisi paikallinen nainen pian osakseen paheksuvia kommentteja ja neuvoja mennä kotiin vaihtamaan ylle soveliaampaa vaatetusta!
Vierailin muutama viikko sitten toisen Lusakassa parhaillaan olevan vapaaehtoisen luona nuorille tarkoitetussa ammatillisessa oppilaitoksessa. Kävellessäni koulua kohti en ollut aivan varma sen sijainnista. Koulun kohdalla kuitenkin muutama nuorimies pysäytti minut ja kysyi, olinko etsimässä Kanyama Youth Programmia… oli ilmeisen selvää, että alueella vierailevat valkoihoiset suuntaavat pääsääntöisesti juuri samaisesta portista sisään. Tiedustellessani edelleen porttivahdilta tietokoneluokan sijaintia, katsoin hän minuun kysyvin silmin takaisin. Vaihtaessani kysymyksenasetteluni ja tiedustellessani valkoisen naisen olinpaikkkaa, oivalsi mies heti yskän ja osoitti tietokoneluokan sijainnin.
Päästyäni luokkaan olin asennoitunut siihen, että opetustunti olisi kesken ja joutuisin odottamaan sen päättymistä. Luokkaan astuessani hämmästyin kuitenkin todetessani, että luokka oli valkoista opettajaa lukuunottamatta tyhjä. Tiedotus uuden kurssin alkamisesta ei ole kovin yksiselitteistä. Tiedottamisvaikeuksien lisäksi opiskelijoiden opetukseenosallistumista hankaloittaa mahdollisuus saada kokoon tarvittavat varat lukukausimaksuihin. Mikäli opiskelija saapuu viikkojenkin päästä myöhässä paikalle, on virallinen syy usein joko oma tai lähisukulaisen sairastuminen. Pääsääntöisesti kaikki kuitenkin tietävät virallisen syyn.
Sambialaiset rakastavat televisiota. Saippuaoopperat ja musiikkivideot pyörivät kuvaruudulla kaiken päivää. Olen ollut aikalailla uutispimennossa, sillä paikallislehdissä kerrotaan hyvin vähän Sambian tai ainakin Afrikan ulkopuolisia uutisia, nettikahvilassa ollessa aika menee pääsääntöisesti sähköpostien kirjoittamiseen ja blogin päivittämiseeen ja vuokraemännän prioriteettina ilta-aikaan ovat hänen saippuaoopperansa. Tauoilla hän kääntää kanavan aina hetkeksi uutiskanavalle, mutta olen todennut uutisten seuraamisen tätäkin kautta melko mahdottomaksi.
Katsoin eräänä päivänä Borat –elokuvaa ja mietin samalla, miltä kazachstanilainen karrikoitu elämänmeno näyttää sambialaissilmin. Minulle pyöreänpulskeat maatuskanaiset, miespuolisten vodkan naukkailu ja ripaskan tanssiminen sekä vitsi hevosen vetämästä autosta loksahtivat helposti tiettyyn lohkoon aiempaa kokemustaustaa. Mutta miltä elokuva näyttää ihmisille, jotka asuvat kaukana venäläisvaikutteista. Paikallisille tutumpia ovat nigerialaiselokuvat, kongolainen rumbamusiikki sekä eteläafrikkalaiset tuotteet kaupan hyllyillä. Toisaalta elokuvasta löytyi myös ilmiöitä, joihin sambialaisen on suomalaista helmpompi samaistua, kuten elävän kanan kuljettaminen matkalaukussa sekä solidaarisuus suvun kesken. Samaan aikaan suomalaisnuori hädintuskin tietää, miten kokonainen kana paloitellaan tai mitä on asua yhdessä isovanhempien kanssa.
Minna
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment