Leipää ja sirkushuveja kansalle

5.4.2010

Suomalaislasten tulisi ottaa esimerkkiä sambialaissisaristaan. Täällä lapset osallistuvat poikkeuksetta kotitaloustöihin, välillä tuntuu, että heiltä odotetaan kohtuuttomankin paljon. Perheen teini-ikäsiten tyttärien ollessa kotona, odottaa äiti tyttärien tekevän kaiken kotityön – jopa tuovan hänelle janon yllättäessä tarjottimella kylmää vettä juotavaksi. Tarjotessaan lasia he vielä niiavat kunnioituksen osoituksena äitinsä edessä. Sama pätee myös poikalapsiin suomalaissilmin näyttäytyvän ”passauttamisen” suhteen. Kärsivällisyyttä näillä lapsilla tuntuu riittävän yllin kyllin.

Toinen maata vahvasti leimaava tekijä on uskonnon vahva rooli yhteiskunnassa. Uskonto tuntuu rappeutuneen kolonialismin isäntävaltioiden kansalaisten keskuudessa, mutta entisten alusvaltojen ihmiset harjoittavat uskontoa edelleen ahkerasti. Kysyessäni useammalta tuttavaltani, mitä he tekivät pääsiäisloman aikana, sain vastaukseksi, että he olivat käyneet kirkossa. Paikalliset saattavat suorastaan paheksua, mikäli kieltäytyy heidän kirkkoontutustumiskutsustaan. Samaan tapaan paikalliset paheksuvat toista paikallista, mikäli tämä ei käy lauantain tai sunnuntain hartaushetkissä.

Sambiassa valkoihoinen on yhä edelleen hämmästyttävän eksoottinen ilmestys katukuvassa. Hiljattain tutustumani henkilö esitteli minua sekä työtovereilleen että ystävilleen tapaan, jossa oli ihailunsekaista ihmetystä. Maassaoloni alkuaikoina eräs bussikuski pyysi minua istumaan etupenkille viereensä. Hetken päästä hän kertoi, että olin ensimmäinen valkoihoinen, jonka kanssa hän oli koskaan keskustellut. Toivottavasti en kuitenkaan tulisi olemaan viimeinen.

Kylään tulossa olleet lapset eivät olleet uskoa kerrottaessa heille etukäteen, että talossa asuu tätä nykyä muzungu. ”You see, I told you” – oli vuokraemännän kommentti hämmentyneiden poikien tarkastellessa minua tummat silmät pyöreinä. Lähiöissä kävellessä pikkulasten ”How are you” –huudot seuraavat takuuvarmasti minne menetkin. Sen sijaan paikalliset sylilapset ovat vierastaneet pääsääntöisesti outoa ilmestystä. Vuokraemännän siskon vajaan vuoden ikäinen tytär on nähnyt minut jo useaan otteeseen ja on edelleen hyvin skeptinen minut nähdessään.

'

Jouduin yllättäen myös tanssimaan kaksisataapäisen yleisön edessä tulevalle morsiammelle ennen häitä järjestetyssä juhlassa, Kitchen partyssa , jossa naispuoliset sukulaiset ja ystävät tuovat morsiamelle etukäteen häälahjat. Morsian päättää itse tulevan keittiönsä värisävyt ja kertoo toiveensa muille. Kaikki paketit avataan ja asetetaan näytille tulevan keittiön tapaan- jonka lisäksi tapahtumassa tietysti syödään, juodaan, lauletaan ja tanssitaan.



Tämä nimenomainen keittiöjuhla oli tavanomaista isompi ja juhlan ainoana ei-paikallisena jouduin runsaan yleisön eteen keinuttamaan lanteita yrittäen parhaani seurata esitanssijan mallia. Kuulin jälkeenpäin kovasti kohteliaita kehuja siitä, kuinka fleksiibeli olen ja että usea sambialainen nainen ei pystyisi edes välttämättä samaan. Otin kohteliaisuudet kiltisti vastaan – taito, jota olen harjoittanut Ruotsissa asuessani -vaikka tiesinkin kyseessä olevan vain kohteliaisuusfraasin.

Harmikseni jäin järjestön pitkittyneen vuosikokouksen vuoksi paitsi juhlan alkuosasta, jossa tulevalle morsiamelle annetaan neuvoja tulevaa avioelämää varten. Neuvojen sisällön johdosta juhlaan osallistuu ainoastaan aikuisia naisia. Kaikki olivat kuitenkin lopulta kovin tyytyväisiä tapahtuneeseen, näin myös itse ensijärkytyksestä toivottuani, ja tuleva aviopari sai siten tanssinumerostani eksoottisen lisämausteen häävideoonsa.

Minna