Pääsiäisloma Zanzibarissa

12.4.2010

Sambia on todellinen sisämaa. Koska maassa on vain muutama järvi ja suuret joet ovat kaukana esimerkiksi Lusakasta, eivät ihmiset ole tottuneet veteen materiaalina. Lusakassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat matkustaneet elämässään hyvin vähän omassa maassaan, saatikka naapurimaissa. Uimataito on harvinaista, vesipelko sitäkin yleisempää.

Kerrottuani siitä kuinka olimme Dar Es Salaamista ensin ottaneet 10 minuutin lautan joen yli poukaman toiselle puolelle, kauhistutti pelkkä ajatus vuokraemäntääni. Ensinnäkin jouduin selittämään hänelle käsitteen lautta, ”ferry”. Toisaalta tämä on aivan ymmärrettävää. Miksi ihmisten käsitevarastoon kuuluisivat sanat, joita he eivät koskaan elämässään tarvitse. Lautan lisäksi tällaisia ovat mm. sukeltaa, snorklata, aurata lunta tai lasketella. Samalla olen todentanut tilanteita, joissa eurooppalaiselle itsestäänselvät yleiskäsitteet, kuten dinosaurus, macho ja ”Polish president”, ovat olleet ihmisille tuntemattomia.

Myös äyriäismaailmaan kuuluvat sanat katkarapu, rapu ja mustekala ovat vieraita. Tämä tuli jälleen esille kertoessani paikallisille sitä, kuinka helppoa Tansaniassa oli nauttia näitä herkkuja tuoreena. Suomessa vieraillut kollegani kertoi, että hänelle oli tarjottu vierailun aikana katkarapuja, ja vaikka hän oli kuinka yrittänyt ajatella maistavansa näitä ja osoittaa näin kunnioittavansa paikalliskulttuuria, ei hän ollut lopulta kyennyt tähän. Hän oli ajatellut mielessään, että on parempi kieltäytyä kohteliaasti, kuin altistaa tilanne sille epämielyttävälle vaihtoehdolle, että hän antaisi ylen katkarapuja maistaessaan!

Keskustelimme samalla lisää paikalliskulttuurin erikoisherkuista. Kollegoilleni oli melko itsestäänselvää nauttia grillattua villirotan lihaa, jonka he kertoivat saavan erikoisen pikantin maun, mikäli rotta grillataan karvoineen päivineen. Kuten kaloista, myös rotista syödään kaikki osat pää mukaan lukien. Toinen kollega kertoi apinanlihan syönnistä, mikä niinikään ei ole aivan tavatonta maassa. Hän oli itse kerran ollut hyvin lähellä maistaa apinanlihaa, mutta kadottaneensa äkillisesti ruokahalun serkun kiikuttaessa pöytään apinan pään ja aloittaessa herkuttelun silmämunista. Harmikseni 80-luvun Indiana Jones elokuvat olivat heille vieraita.

Tansaniassa valkoisen on helpompi kävellä kadulla omissa ajatuksissaan, sillä ainakaan daressalaamilaiset eivät tuntuneet olevan kovin kiinnostuneita siitä, mitä ohikulkijalle kuului. Maassa on Sambiaan verrattuna hyvin paljon intialaisia, joista suuri osa on muslimeita. Moskeijoiden rukouskutsuhuudot ovat silti tuttuja myös Sambiasta. Lusakan keskustan talot ovat pääsääntöisesti kaksikerroksisia, Dar Es Salaam muistuttaa jo enemmän kaupunkia keskustan kerrostaloineen ja korkeine toimistorakennuksineen.



Matka Zanzibariin kestää nopealla aluksella 1,5 tuntia ja perillä satamassa saapujaa odottaa hektinen matkustajamassa kantamuksineen ja tuomisineen – sekä läkähdyttävä kuumuus. Satamamaisemaa hallitsevat osin korkeat tavarakonttivuoret, osin kauniit satamarakennukset. Nautimme rantakadulla grillattuja merenantimia, itse valitsin barrakudaa, haita, katkarapuja sekä grillattua banaania. Tällä kertaa tarjolla oli tavallista banaania, myöhemmin saman matkan aikana pääsin myös nauttimaan keitettyä vihreää banaania, jota käytetään yleisesti tietyissä Afrikan maissa perunan tapaan.
Matkalla majapaikkaamme auton rengas puhkesi ja mukana ollut vararengaskin sattui olemaan jo valmiiksi puhki. Niinpä odottelimme tien vieressä sijaiskyydin saapumista ja seurasimme auringon painumista horisontin taakse.



Tansania, kuten Kenia ovat Masaiden aluetta. Zanzibarissa perinteisiin Masai- asuihin sonnustautuneisiin nuoriin miehiin törmäsi tämän tästä. Paikallistuttavamme, kesyn apinan omistanut nuori mies kuitenkin kertoi, että pääosa saaren Masaista on ”epäaitoja”, massaturismin iloksi sinne tuotettuja nuorukaisia. Rantaviivaa hallitsikin vieri viereen rakennetut lodget ja hotellit meidän asuttamastamme halvasta reppumatkailijamallista aina hulppeisiin Espanjan aurinkorantamaisiin useampikerroksisiin hotellihuoneisiin.

Arki koitti kuitenki jälleen pian ja töihin palattuani löysin yhteistyökumppanin toimistosta jälleen tutut naamat – oman henkilökunnan lisäksi huoneessa vierailee lisäkseni tiuhaan tahtiin toisen yhteistyökumppanin kaksi työntekijää. He muuttivat pois samaisesta huoneesta useampi kuukausi aiemmin, mutta tuntuvat pitävän huonetta kuin omana olohuoneenaan. Tällä kertaa siivooja rentoutui täydellisesti iltapäivätauollaan ja kuorsasi tuolilla hetken suu auki. Ehkä hänellä oli ollut kiireinen pääsiäisloma sukulaisvierailuineen.

Minna