Kehitysmaa –mitä se on?

13.5.2010

Karrikoituna voisi sanoa, että se on se on paikka, jossa ei ole macdonaldeja, pesukoneita, vanhainkoteja tai palkansaajan vuosibonuksia.

Lähemmin tarkasteltuna kehitysmaa on paikka:

- jossa moni saa päivän ruokarahansa myymällä maapähkinöitä hintaan 10 centtiä pussi, kuuramalla lattioitasi kuusi päivää viikossa kahden euron päiväpalkalla tai pesemällä autosi pilkkahintaan sillä aikaa,kun olet ruokaostoksilla tai työpaikallasi,

- jossa olet onnekas, mikäli sinulla ylipäätään on keino tienata rahaa päivittäiseen ruokaasi,

- jossa kolera, malaria, tuberkuloosi ja aids ovat valitettavan läheinen osa ihmisten arkipäivää,

- jossa 60%:lta puuttuu edelleen pääsy puhtaaseen juomaveteen ja käymälään,

- jossa aikuisia kehotetaan syöttämään lapsilleen rasvaa päivittäisen energiansaannin turvaamiseksi!

- jossa vesi- ja sähkökatkokset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus,

- toisaalta olet onnekas, mikäli asut jossain niissä 20% talouksista, joissa ylipäätään on sähkö,

- jossa tiet ovat hävyttömän huonossa kunnossa, vaikka asukkailta kerätään erikseen rahaa teiden ylläpitoon,

- jossa moni ihminen ei ole nähnyt koskaan kirjastoa, ja vaikka olisikin, ei kirjoista olisi hänelle suunnattomasti iloa.. paitsi ehkä niiden kuvista,

- jossa ihmisillä ei ole rannekelloja, mutta toisaalta ajan merkitys ei ole niin suuri,

- jossa ainoa keino hoitaa särkevä hammas, on ”purra ensin hampaita yhteen” ja toivoa kuumehoureessa säryn pian lakkaavan. Mikäli näin ei käy, päädytään yleisimpään ratkaisuun, eli hampaan poisvetoon,

- josta ei löydy julkista roskahuoltoa, vaan suuri osa kotitalousjätteestä muovit mukaan lukien poltetaan talojen takapihoilla,

- jossa paikallismaissioluen nauttimista suositellaan imettäville äideille sen ravintosisällön vuoksi!!

- jossa siskoja ja veljiä on lähestulkoon poikkeuksetta aina enemmän kuin yksi, samoin kuin isiä, äitejä, mummoja ja vaareja – myös setiä ja tätejä kutsutaan isiksi ja äideiksi,

- jossa harvemmalla on varaa juoda kahvia, vaikka sitä tuotetaan maassa,

- jossa samalla pesuaineella pestään pyykit, tiskit, lattiat, autot - ja jopa hiukset!

- jossa talojen yleisimpiä kotieläimiä ovat torakat, sisiliskot ja rotat, koirilla ja kissoilla ei sen sijaan ole asiaa ihmisasuntoihin,

- jossa ei toitoteta kanamunien kolesteroliarvoja kohottavasta vaikutuksesta, sillä kananmunat ovat yksi halvimmista proteininlähteistä ja elintärkeä osa paikallista
ruokavaliota,

- jossa ihmisten elämänlaatua nostattaa suunnattomasti, mikäli he saavat säästettyä rahaa polkupyörän ostamiseen,

- jossa tiskit tiskataan juoksevan, kylmän veden alla, toisinaan myös ilman minkäänlaista pesuainetta,

- jossa lapset eivät istu lastenvaunuissa tai ime tuttia, vaan kulkevat äidin selässä kankaaseen käärittyinä ja kiepsahtavat nyytissä ruoka-aikaan äidin rinnoille ruokailemaan,

- jossa harvalla on varaa edes hammastahnaan tai vessapaperiin saatikka silmälaseihin, hammasrautoihin, kuulolaitteisiin tai lukihäiriöopetukseen,

- jossa äänestäjien äänet on helppo ostaa t-paidalla, hamekankaalla, tai uhkaamalla heidän elinolojensa huononevat entisestään,

- jossa lapsen yhdensuuntainen koulumatka saattaa olla useampia kymmeniä kilometrejä, johon ei tarjota taksikyytiä ovelta ovelle vaan matka taitetaan päivittäin jalan,

- jossa työvoima on vielä huomattavasti konevoimaa halvempaa ja siksi ojat kaivetaan käsin, asfaltoidut päätiet lakaistaan irtohiekasta ihmisvoimin, kauppojen ja työpaikkojen lattioita luuttuaa siihen nimenomaan palkattu henkilö kokopäiväisesti, hedelmät asiakkaan puolesta punnitsee kaupan työntekijä ja varakkaimmilla perheillä on erikseen palvelushenkilöt autonajoon, puutarhanhoitoon, siivoukseen, ruoanlaittoon, lastenhoitoon jne.,

- jossa ei tunneta karsinogeeneja, suolan liikakäytön haitallisuutta, ergonometrisia konttorikalusteita tai työpäätesilmälaseja,

- jossa poliisi automaattisesti pahoinpitelee rikollisen, vaikka väkivallan käyttö on laissa kielletty,

- jossa muovipussikulutusjuhla on vasta pääsemässä käyntiin!

- jossa harvasta asunnosta löytyy sisävessa, ruokailupöytä, mattoja lattialla tai tauluja seinillä, puhumattakaan kahvinkeittimistä, keskusimureista, kosteuseristeitä talojen ulkoperusteissa tai grillikatoksista,

- jossa moni lapsija nuori on osa päivittäistä työvoimaa pelloilla, katukauppiaina ja/tai kotitöissä kotona,

- josta ei löydy AA-kerhoa tai naisten turvakoteja vaikka molemmille olisi tarvetta,

- jossa ei mitata tehokkuuksia, kuten sitä, kuinka monta sekuntia tehdasompelijalla kestää paidan sivusauman ompeleminen tai monta askelmaa kuriirikuljettaja saa ottaa toimittaessaan pakettia perille asiakkaalle,

- jossa kaupungin ainoa julkinen uima-allas voi olla ilman vettä viikkokaupalla,

- jossa illalliskana ostetaan elävänä kadunvarsimarkkinoilta, eikä valmiiksi suikaloituna curry-hunaja marinadissa kaupan kylmätiskistä,

- jossa lasten suosiota ei osteta uudella x-boxilla tai airobic-barbiella,

- saman katon alla asuu pääsääntöisesti hyvin monta ihmistä, ihmisten on edes vaikea
ymmärtää, miksi kukaan haluaisi asua yksinään,

- jossa tietullin tai sakkojen määrää korreloi sitä keräävän poliisin lompakon tilanne – todennäköisyys suuremmille mätkyille kasvaa yleensä ennen viikonloppua tai juhlapyhää,

- jossa ihmisillä ei ole varaa vuodenaika- tai sesonkikohtaiseen vaatukseen – hyvä, jos heillä on vaihtovaatteet pesukertojen välille,

- jossa pääosalla ei ole koskaan ollut varaa matkustaa kotikylänsä tai –kaupunkinsa ulkopuolelle, puhumattakaan ulkomaanmatkoista,

- jossa ei tunneta tarvetta leikkuulaudoille, pannulapuille, pölynimureille, pesukoneille tai liesituulettimille,

- jossa jouluaaton päiväohjelma ja illallinen ovat aivan samanlaisia kuin minä tahansa vuoden 365 muuna päivänä,

- jossa jalankulkijalla ei ole mitään oikeuksia liikenteessä vaikka pääosa kansasta liikkuu jalan,

- kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on hämmentävän suuri, mutta jossa äärilaitoja yhdistää yksi yhteinen piirre; rikastuneilla vyötärönympäryksen kasvaminen on merkki yltäkylläisestä elämästä kun sama kaikkein köyhimmillä on merkki aliravitsemuksesta,

- jossa lapsiperheen suurin ongelma ei ole miettiä virikkeitä jälkikasvulleen, vaan se, mistä saada kokoon rahat lasten ruokaan ja koulumaksuihin,

- jossa suuri osa elektroniikasta tuodaan Kiinasta ja on edullisen hintansa vuoksi tehty kestämään vuoden tai kaksi, autot jopa ehkä viisi vuotta,

- jossa hi-virukseen sairastunut saattaa maata alaikäisen lapsen kanssa, luullessaan tämän parantavan hänen sairautensa,

- jossa henkilöä ei haittaa, vaikka hänen paidassaan lukee jotain käsittämätöntä tekstiä hollanniksi – pääasia, että paidan sai hankittua edullisesti käytettyjen vaatteiden markkinoilta,

- jossa ihmisten ei tarvitse murehtia, mitä tehdä seuraavalla kesälomalla,

- jossa ei ole varaa julkisiin viheralueisiin, puistonpenkkeihin tai lasten perhepuistoihin,

- jossa julkisen viraston palvelu nopeutuu huomattavasti, mikäli muistat paikata virkamiehen heikkoa budjettia sopivalla summalla,

- jossa ei tunneta kerrostalojen pihatalkoita, yrityksten virkistysmatkoja, vuoden virkavapaita, juhannustansseja laiturilla tai traumaterapeutteja,

- jossa moni lapsi ei ole koskaan kuullutkaan syntymäpäivälahjoista, launtaikarkkipusseista, hammaskeijuista, saati joulupukista!

MUTTA, jossa toisaalta;

- perhe, suku, naapurit ja kylä pitävät huolen lähimmäisistään ja jakavat keskenään elämän ilot ja surut,

- perheet koostuvat vauvasta vaariin ja kaikille löytyy heidän oma paikkansa,

- kylään voi mennä kutsumatta ja on isäntäperheen kunnia-asia tarjota vieraalle lämmin ateria,

- kalat ja tomaatit ostetaan tuoreina markkinoilta, eikä peltipurkissa, joiden parasta ennen päivämäärä on kolmen vuoden päästä,

- onni ei kulminoidu materiaaliseen rikkauteen, vaan yhdessäoloon, kanssakäymiseen ja välittämiseen,

- lapsilla on useita isiä, äitejä, siskoja, veljiä ja serkkuja – sukulaisuussuhdetta ei määritellä verisukulaisuuden, vaan tunnesiteen mukaan,

- vanhuksille löytyy aina juttuseuraa,

- lapset kunnioittavat vanhempiaan ja osallistuvat automaattisesti kodin askareisiin,

- ohikulkijalla on aikaa pysähtyä juttelemaan ventovieraalle ja kysyä kuulumisia,

- vieraalle löytyy aina majapaikka,

- orvoiksi jääneet lapset adoptoi joko lähisukulainen tai heidänkin puuttuessa jokin kylän tai naapuruston perheistä,

- rahalliseen pulaan ajautunut lähimmäinen löytää aina lähiympäristöstään ihmisiä, jotka auttavat hädässä,

- äidit eivät saa burnoutteja valvoessaan yötä päivää koliikkilapsensa kanssa, vaan suku ja naapurit ovat aina lähellä tarjoamassa auttavan kätensä,

- kodeista ei löydetä muutama kuukausi sitten poisnukkuneita, joita kukaan ei ole käynyt tervehtimässä tai kaivannut!

Minna