Juomattomuus ja syömättömyys
Paikalliset saattavat olla useita tunteja ilman vettä tai ravintoa, jotain, mikä saattaisi länsimaalaisen ihmisen fysologisen tasapainon herkästi järkkymään. Eräänkin kerran, vajaan kymmenen tunnin kuumalla bussimatkalla, osti isä pienelle tyttärelleen vihdoin vettä noin viiden tunnin matkustamisen jälkeen. Tässä oli tosin kaikki. Tarjosin heille sitten banaaneita, joita olin itse ostanut edelliseltä pysähtymispaikalta.
Kissat
Toimistomme pihapiirissä kissaemo oli tehnyt pesän viidelle vastasyntyneelle pennulleen sadevesikaivon suuaukkoon. Kissan katsotaan täällä edustavan noituutta ja todella harva haluaa ottaa niihin mitään lähikontaktia. Onneksi ystävällinen siivooja oli kuitenkin etsinyt tyhjän laatikon ja nostanut kissanpennut siihen – vaarana olisi ollut muutoin kissanpentujen hukkuminen kaatosateeseen.
Vaikkei siivoojan taikausko estänyt pelatamaan kissanpentuja, on tämä samainen siivooja toisaalta varoittanut raskaana olevaa kollegaani pitämästä sylissään pikkulapsia, sillä tämä tuottaa hänen uskomansa mukaan odottavalle äidille huonoa onnea!
Homoseksuaalisuuus
Homoseksuaalisuus on edelleen Afrikassa suuri tabu; se katsotaan rikolliseksi toiminnaksi ja on laissa kiellettyä. Hiljattain Malawissa tuomittiin kaksi miestä 14 vuodeksi vankeuteen homoseksuaalisuuden harjoittamisesta. Syynä tuomiolle oli HIVIN/ AIDSIN torjunnan vastainen toiminta. Samaiset miehet armahdettiin tällä kertaa kuitenkin myöhemmin kansainvälisen painostuksen jälkeen.
Keskusteluissa paikallisten kanssa käy kuitenkin selvästi ilmi myös kansalaisten jyrkkä asenne koko gay –ilmiötä vastaan. Tavanomaisin syy homouden kieltämiselle on raamatun opit. Uskonto on muutenkin vahva ohjenuora kaikelle toiminnalle elämässä, viimeistään rikkomusten anteeksiantoa kirkosta haettaessa.
Vaalit
Varattomien ihmisten ääni on helppo ostaa t-paidalla tai chitenge-kankaalla. Vallassa oleva presidentti on yleisen kansalaismielipiteen mukaan tehnyt hyvin vähän maan infrastruktuurin tai sosiaalisten olojen parantamiseksi puhumattakaan maassa rehottavasta korruptiosta. Ennen vaaleja poliitikoilla on tapana kalastaa kansalaisten ääniä tekemällä viime hetken parannuksia. Vallassa oleva puolue on jopa uhkaillut paikallisasukkaita sillä, että alueen kehitys ei koskaan tule paranemaan, mikäli he eivät äänestä heidän puoluettaan.
HIV/AIDS uskomukset
Mikäli HIV/AIDS ennaltaehkäisyä ei paranneta, tulee joidenkin lähteiden mukaan Sambiassa olemaan vuonna 2020 yhteensä 10-32% vähemmän työikäisiä kansalaisia. HIV/AIDS uskomukset ovat syvässä kansalaisten keskuudessa. Yliopistossa gender asioita opiskellut tuttavani väitti kivenkovaan, ettei tauti leviä sukupuoliyhteydessä muutoin, kun verikontaktin kautta. Tv-uutisissa kerrottaan, että äidit saattavat mm. sivellä vauvojaan omilla vaginan eritteillään suojellakseen tai parantaakseen näitä sairauksilta.
Väkivaltaiset tapahtumat
Sambiassa kolarin ajanut tyttö ja tämän poikaystävä tulivat pahoinpidellyiksi kolaroidun auton omistajan ja tämän ystävän puolesta. Toinen kollegani kertoi järkyttyneenä ystävätärtään kohdanneesta kidnappauksesta Etelä-Afrikassa. Ystävär oli istunut johannesburgilaisen taksin kyytiin, mutta taksikuski ei ollutkaan vienyt häntä haluttuun määränpäähän. Sen sijaan kuski oli kuljettanut häntä lukitussa autossa ympäri kaupunkia kolmen tunnin ajan ja lopulta aseella uhaten varastanut tämän omaisuuden, mukaan lukien kannettavan tietokoneen.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan kollegaa kohtasi sama kohtalo vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänen itsensä vierraillessa työasioissa Johannesburgissa. Taksikuski anasti asiakkaaltaan suuren määrän rahaa, tietokoneen sekä kameran. Nuorten naisten onneksi molemmat oli kuitenkin vapautettu hengissä, monelta muulta Etelä-Afrikassa vierailevalta ryöstetään omaisuuden lisäksi myös henki.
Todettuani, että luulisi varkaiden tyytyvän pelkkään aineelliseen ryöstöön, sillä luulisi poliisin herkemmin etsivän syyllistä murhan sattuessa. Paikallisrikollisille ihmishenki on kuitenkin kuulemma merkityksetön, ei vähiten siksi, että silminnäkijät harvemmin uskaltavat astua esiin todistajina.
Poliisi ja korruptio
Poliisin palkka on pieni, kuten niin monen muun ammattiryhmän harjoittajan täällä. Näin ollen kansalaisilta kerätään helpposti täydennystä tyhjentyneeseen palkkapussiin. Mielenkiintoisimman teorian kuulin poliisipäälliköltä eräässä television haastatteluohjelmassa. Hänen mukaansa korruptio ei suinkaan ole yhteiskuntajärjestelmästä tai poliisikunnan toimista johtuva ilmiö, vaan syyllisiä tähän ovat itse kansalaiset, jotka suostuvat maksamaan lahjuksia poliisille. Samainen poliisimestari ei kuitenkaan tuonut esiin seuraumuksia, joihin kansalaiset joutuvat, mikäli he kieltäytyvät maksamasta virkailijan vaatimaa summaa.
Minna
Monday, July 12, 2010
Sambialainen pankkijärjestelmä
7.6.2010
Sambialainen pankki- ja luottolaitosjärjestelmä on vasta viime vuosina lähtenyt kehittymään. Markkinoita hallitsi pitkään maan ainoana vaihtoehtona valtiollinen Zanaco-pankki, joka pystyi monopoliasemansa turvin määräämään kohtuuttomat ehdot kaikelle pankkitoiminnalle. Muutaman viime vuoden aikana maahn on kuitenkin rantautunut uusia ulkomaalaisia pankkilaitoksia, ja lisääntynyt tarjonta ja kilpailu ovat saaneet niin asiakaskunnan kuin pallkkipalvelujen määrän kasvuun samoin kuin laina- ja tiliehdot maltillisemmiksi.
Tilimaksut saattoivat olla useampia euroja kuukaudessa, mikä saattoi syödä helposti koko piensijoittajan keskimääräisen sijoitussumman (K200.000, runsaat 30 €) – summan, jonka esim. sambialainen pienviljelijä pystyy tallettamaan kerralla tilille.
Pienviljelijällä on tarve vierailla pankissa pääsääntöisesti vain kahdesti vuodessa: tallettaessaan myyntivoittonsa satokauden päätteeksi ja nostaessaan varoja ennen viljelykauden alkua siemeniin, lannoitteisiin ja muihin tarpeellisiin investointeihin. Näin ollen pankkiasiakas saattoi kylvöajan lähestyessä huomata tilimaksujen syöneen koko alkuperäisen talletussumman ja pankin sulkeneen tilin omaehtoisesti tällä välin!
Ristiriitaisuuksilta ei säilytä talletuspaikkaa päätettäessä muutenkaan. Pankki saattaa olla toisaalta omaa sukanvartta turvallisempi, toisaalta turvattomampi vaihtoehto. Omasta sukanvarresta on helppo mennä itse verottamaan säästöjä sillon tällöin, pelkkä pankkimatkan pituus sen sijaan korottaa kynnystä harkitsemattomiin nostoihin.
Toisaalta kuitenkin todennäköisyys sille, että afrikkalainen valtio tulisi eurooppalaisen valtion tavoin apuun pankkikriisin yllättäessä, on hyvin pieni. Tallettajan suoja onkin olematon kriisin yllättäessä, minkä johdosta moni suosii edelleen joko sukanvartta tai sijoittaa suuremmat säästövarat ennemmin esim. kiinteistöihin.
Lainoituksen suhteen maassa on olemassa pääasiallisesti kahdenlaisia yksityislainoja; työnantajan työntekijöilleen takaamia sekä yksityishenkilöiden yksityislainoja. Työntekijöille suunnatuissa lainoissa takuuksi riittää, että henkilöllä on vakituinen työsuhde työnantajaan (moni työnantaja tarjoaa työntekijöilleen myös mm. laajan terveydenhoitoedun, joka useimmissa tapauksissa kattaa mös työntekijän kaikki perheenjäsenet).
Koska työnantajien takaamien lainojen saanti on helppoa ja ehdot edullisia, käyttää moni hyväkseen tätä vaihtoehtoa. Valitettavasti käyttötarkoitus ei kaikissa tapaukissa ole täälläkään täysin harkittua. Lainaa sai etenkin aiemmin huomattaviakin summia ja äkillisestä käteisvarannosta huumaantunut asiakas saattoi huomata hetkessä kuluttaneensa useampia miljoonia (satoja euroja) ylellisyyksiin ja viihteelliseen elämään.
Yksityishenkilölainan ehdot sen sijaan kuulostavat ulkopuolisesta kohtuuttomilta, sillä kuukausikohtainen lainakorko saattaa olla jopa 30% ! Niinpä moni talonrakentaja ottaa asuntolainan vasta rakentamisen loppumetreillä, jossa tontti ja talon ulkokuoret ovat jo kasassa. Tonttien hinnat etenkin kaupungin ulkoreunoilla ja puutteellisen infran alueilla ovat suhteellisen edullisia. Työkaverini kertoi, että hän oli vihdoin saanut hyväksynnän ostaa tontin, jota hän oli aiemmin anonut. Maa-alue sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Lusakasta ja hintaa tälle 12 hehtaarin maapalalle tulee 12 miljoonaan kwachaa, mikä tarkoittaa noin 165 euroa hehtaarilta.
Ykstyislainan korkeista kustannukista johtuen lainaa ei haluta ottaa pitkäksi aikaa, ja moni tontin ostanut talonrakentaja kerää siksi kuukausipalkastaan ostamiaan sementtisäkkejä ja –tiiliä nykyisen asuntonsa nurkkaan odottamaan. Tämä jälleen esimerkkinä siitä, että säästöillä ostetaan ennemmin rakennustarvikkeita, kun sijoitettaisiin summa odottamaan pankkitilille.
Lainarahan saaminen on myös ongelmana yrityspuolella, sillä paikallisen yrittäjän on perinteisesti ollut vaikea saada lainarahaa kipeästi tarvitsemiin investointeihin. Tämä on varmasti yksi painava syy sille, miksi maasta löytyy mm. niin vähän teollisuustoimintaa.
Kaikkiaan sambialaisen tuntuu olevan vaikea varautua pahan päivän varalle ja laittaa rahaa sivuun tulevia maksuja varten. Näin ollen mm. yleisin syy vieraalta kysytylle vippilainalle on lapsen lukukausimaksu, joka pitää maksaa yleensä viimeistään ”tänään”. Maksu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, joten ulkopuolisen on vaikea ymmärtää tätä alinomaista viimehetken paniikkia. Me vapaaehtoiset olemme täällä vain rajatun ajan, lukukausimaksut ovat kuitenkin monen vuoden säännöllinen kuluerä.
Lainasin kollegalleni juuri muutaman euron suuruudesta rahaa. Hän olisi tarvinnut ainoastaan vajaan euron bussimatkaan, mutta kukkarossani ei sillä hetkellä ollut pienempää rahaa. Hän kauhisteli sitä, miten hän saisi tarpeestaan ylimenevän osan säästettyä maksaakseen velan takaisin kahden päivän päästä.
Toisaalta, kun muistaa sen, että samainen henkilö saa ainoastaan harjoittelijapalkkaa ja sitäkin vain puoliaikaisena, lisää tämä ymmärrystä kollegan ongelmaa kohtaan. Hieman myöhemmin minulle selvisi, että pieni tulomäärä ei kuitenkaan ole se varsinainen ongelma, vaan se, että kansalaisjärjestön palkanmaksu oli jo toistamiseen täälläoloaikanani myöhässsä. Edellisellä kerralla työntekijät saivat odottaa palkaansa 2,5 kuukautta, tällä erää he saivat onneksi edes osan palkasta jo kolmen viikon viiveen päästä.
Miten mahtaisikaan länsieurooppalainen työntekijä suhtautua siihen, että palkka ei tipahtaisikaan tilipusiin odotettuna maksupäivänä – ja siihen, että tämä ei suinkaan olisi kertaluontoinen ilmiö, vaan saattaisi toistua aina muutaman kuukauden välein?
Minna
Sambialainen pankki- ja luottolaitosjärjestelmä on vasta viime vuosina lähtenyt kehittymään. Markkinoita hallitsi pitkään maan ainoana vaihtoehtona valtiollinen Zanaco-pankki, joka pystyi monopoliasemansa turvin määräämään kohtuuttomat ehdot kaikelle pankkitoiminnalle. Muutaman viime vuoden aikana maahn on kuitenkin rantautunut uusia ulkomaalaisia pankkilaitoksia, ja lisääntynyt tarjonta ja kilpailu ovat saaneet niin asiakaskunnan kuin pallkkipalvelujen määrän kasvuun samoin kuin laina- ja tiliehdot maltillisemmiksi.
Tilimaksut saattoivat olla useampia euroja kuukaudessa, mikä saattoi syödä helposti koko piensijoittajan keskimääräisen sijoitussumman (K200.000, runsaat 30 €) – summan, jonka esim. sambialainen pienviljelijä pystyy tallettamaan kerralla tilille.
Pienviljelijällä on tarve vierailla pankissa pääsääntöisesti vain kahdesti vuodessa: tallettaessaan myyntivoittonsa satokauden päätteeksi ja nostaessaan varoja ennen viljelykauden alkua siemeniin, lannoitteisiin ja muihin tarpeellisiin investointeihin. Näin ollen pankkiasiakas saattoi kylvöajan lähestyessä huomata tilimaksujen syöneen koko alkuperäisen talletussumman ja pankin sulkeneen tilin omaehtoisesti tällä välin!
Ristiriitaisuuksilta ei säilytä talletuspaikkaa päätettäessä muutenkaan. Pankki saattaa olla toisaalta omaa sukanvartta turvallisempi, toisaalta turvattomampi vaihtoehto. Omasta sukanvarresta on helppo mennä itse verottamaan säästöjä sillon tällöin, pelkkä pankkimatkan pituus sen sijaan korottaa kynnystä harkitsemattomiin nostoihin.
Toisaalta kuitenkin todennäköisyys sille, että afrikkalainen valtio tulisi eurooppalaisen valtion tavoin apuun pankkikriisin yllättäessä, on hyvin pieni. Tallettajan suoja onkin olematon kriisin yllättäessä, minkä johdosta moni suosii edelleen joko sukanvartta tai sijoittaa suuremmat säästövarat ennemmin esim. kiinteistöihin.
Lainoituksen suhteen maassa on olemassa pääasiallisesti kahdenlaisia yksityislainoja; työnantajan työntekijöilleen takaamia sekä yksityishenkilöiden yksityislainoja. Työntekijöille suunnatuissa lainoissa takuuksi riittää, että henkilöllä on vakituinen työsuhde työnantajaan (moni työnantaja tarjoaa työntekijöilleen myös mm. laajan terveydenhoitoedun, joka useimmissa tapauksissa kattaa mös työntekijän kaikki perheenjäsenet).
Koska työnantajien takaamien lainojen saanti on helppoa ja ehdot edullisia, käyttää moni hyväkseen tätä vaihtoehtoa. Valitettavasti käyttötarkoitus ei kaikissa tapaukissa ole täälläkään täysin harkittua. Lainaa sai etenkin aiemmin huomattaviakin summia ja äkillisestä käteisvarannosta huumaantunut asiakas saattoi huomata hetkessä kuluttaneensa useampia miljoonia (satoja euroja) ylellisyyksiin ja viihteelliseen elämään.
Yksityishenkilölainan ehdot sen sijaan kuulostavat ulkopuolisesta kohtuuttomilta, sillä kuukausikohtainen lainakorko saattaa olla jopa 30% ! Niinpä moni talonrakentaja ottaa asuntolainan vasta rakentamisen loppumetreillä, jossa tontti ja talon ulkokuoret ovat jo kasassa. Tonttien hinnat etenkin kaupungin ulkoreunoilla ja puutteellisen infran alueilla ovat suhteellisen edullisia. Työkaverini kertoi, että hän oli vihdoin saanut hyväksynnän ostaa tontin, jota hän oli aiemmin anonut. Maa-alue sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Lusakasta ja hintaa tälle 12 hehtaarin maapalalle tulee 12 miljoonaan kwachaa, mikä tarkoittaa noin 165 euroa hehtaarilta.
Ykstyislainan korkeista kustannukista johtuen lainaa ei haluta ottaa pitkäksi aikaa, ja moni tontin ostanut talonrakentaja kerää siksi kuukausipalkastaan ostamiaan sementtisäkkejä ja –tiiliä nykyisen asuntonsa nurkkaan odottamaan. Tämä jälleen esimerkkinä siitä, että säästöillä ostetaan ennemmin rakennustarvikkeita, kun sijoitettaisiin summa odottamaan pankkitilille.
Lainarahan saaminen on myös ongelmana yrityspuolella, sillä paikallisen yrittäjän on perinteisesti ollut vaikea saada lainarahaa kipeästi tarvitsemiin investointeihin. Tämä on varmasti yksi painava syy sille, miksi maasta löytyy mm. niin vähän teollisuustoimintaa.
Kaikkiaan sambialaisen tuntuu olevan vaikea varautua pahan päivän varalle ja laittaa rahaa sivuun tulevia maksuja varten. Näin ollen mm. yleisin syy vieraalta kysytylle vippilainalle on lapsen lukukausimaksu, joka pitää maksaa yleensä viimeistään ”tänään”. Maksu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, joten ulkopuolisen on vaikea ymmärtää tätä alinomaista viimehetken paniikkia. Me vapaaehtoiset olemme täällä vain rajatun ajan, lukukausimaksut ovat kuitenkin monen vuoden säännöllinen kuluerä.
Lainasin kollegalleni juuri muutaman euron suuruudesta rahaa. Hän olisi tarvinnut ainoastaan vajaan euron bussimatkaan, mutta kukkarossani ei sillä hetkellä ollut pienempää rahaa. Hän kauhisteli sitä, miten hän saisi tarpeestaan ylimenevän osan säästettyä maksaakseen velan takaisin kahden päivän päästä.
Toisaalta, kun muistaa sen, että samainen henkilö saa ainoastaan harjoittelijapalkkaa ja sitäkin vain puoliaikaisena, lisää tämä ymmärrystä kollegan ongelmaa kohtaan. Hieman myöhemmin minulle selvisi, että pieni tulomäärä ei kuitenkaan ole se varsinainen ongelma, vaan se, että kansalaisjärjestön palkanmaksu oli jo toistamiseen täälläoloaikanani myöhässsä. Edellisellä kerralla työntekijät saivat odottaa palkaansa 2,5 kuukautta, tällä erää he saivat onneksi edes osan palkasta jo kolmen viikon viiveen päästä.
Miten mahtaisikaan länsieurooppalainen työntekijä suhtautua siihen, että palkka ei tipahtaisikaan tilipusiin odotettuna maksupäivänä – ja siihen, että tämä ei suinkaan olisi kertaluontoinen ilmiö, vaan saattaisi toistua aina muutaman kuukauden välein?
Minna
Subscribe to:
Posts (Atom)
